28.11.2013


Ekat kisat takana. Tulokset puhukoon puolestaan. Kovat oli kovia. Itse en ollut. Kauden ensimmäinen startti oli Vuokatin Suomen Cupin viestissä, joissa oltiin tasaisen alavireisellä joukkueella sijalla 8. kaukana niistä kärkikahinoista johon oli tähdätty. Vuokatista matka jatkui välittömästi Lappiin lumileirille ja valmistautumista kohti Oloksen tykkikisoja.

 

Päätin Oloksen kisoissa keskittyä pelkästään vapaan kisaan, jolloin pystyin harjoittelemaan alkuviikon ja sitten samalla valmistautumaan  rauhassa sunnuntain kilpailuun. Itse kisassa positiivista oli, että lihaksisto oli vihdoin siinä iskussa, että pystyin nostamaan vauhtia mukavuusalueen yläpuolelle. Paljon muuta positiivista ei suorituksesta löytynytkään. Lyhyesti todettakoon, ettei edes normaalista nousujohteisesta hiihdosta ollut tietoakaan, kun viimeisen vitosen romahduksella eroa kärkeen tuli noin minuutti tasaisesta vauhdista lisää.

 

Huolimatta kevyehköstä harjoittelusta alkuviikolla kroppaan alkoi hiipiä väsy jo ennen Rovaniemen Suomen Cupin kisaviikonloppua, jossa sunnuntaina oli vuorossa perinteisen kymmenen kilometriä. Perinteisen hiihto oli yhtä vaikeaa kuin usein itselleni näin alkukaudesta, joten alkukauden näyttöpaikat jäi käyttämättä. Pari päivää meni haavoja nuollessa. Nyt katse on kuitenkin suunnattu eteenpäin ja seuraavat pari viikkoa keskitytään treeneihin ja haetaan vauhtia joulukuun kisoihin!

 

-heikki

 

 

 


28.10.2013


Heido. Viime viikko piti leireillä Vuokatissa, mutta vesisateiden myötä leiripaikaksi vaihtui jo keskenkaiken lumisempi Olos, jonne olin toki suunnitellut jatkavani leiriä Vuokatista muutenkin. Oloksella säilölumilatu on pistetty kuntoon luonnonlumen avittamana ja olosuhteet lajiharjoitteluun on vimosen päälle. Tarkoitus jatkaa tämä viikko täällä leiriä ja sitten mennä hetkeksi kotipuoleen ennen Vuokatin Suomen Cuppia.

 

Pieni takapakki treeneihin tuli syyskuun puolessa välissä, kun sairastuin parin kolmen viikon sitkeään syysflunssaan. Ehtipä hyvin kasvaa tekemisen nälkä siinä parin viikon pakkolevossa. Sairastelun jälkeen piti harjoittelu aloitella melko kevyesti, mutta nyt suunta on ollut nousujohteinen ja viimeiset pari viikkoa on ollut jo hyvää tekemistä. Koitetaan pitää kurssi samana, sillä kisakausi lähestyy jo vauhdilla!

 

-Heikki

 


31.08.2013


Elokuun loppu ja takaisin Suomessa. Viimeiset kaksi ja puoli kuukautta allekirjoittaneen on voinut bongata treenaamasta ympäri Keski-Eurooppaa, useimmiten Taunus-vuoriston rinteiltä (Saksassa) sekä parilta leiriltä Alppien seudulta. Jos harjoitteluun ei sinällään ole tehty suuria muutoksia, niin harjoitusmaastot ovat tarjonneet osaltaan uutta virikettä, kun samalla muut yleiset järjestelyt ovat osaltaan vaatineet enemmän aikaa.

 

Harjoitusolosuhteet ovat olleet mitä mainioimmat kesän ajan, kun lähettyvillä on ollut maastoa, josta mäkeä on löytynyt sekä rullahiihtoon että sauvarinteeseen. Vastaavaan 45minuutin nousuun saa jo kotimaassa sahata Vuokatin vaarallakin ylös alas puolentusinaa kertaa.

 

Toisaalta haasteita on tullut yllättävän pienistäkin – ei sinällään vähäisistä – asioista. Esimerkiksi pätevän urheiluhierojan löytäminen Saksasta osoittautui yllättävän hankalaksi. Muutamia rasvanlevittäjiä tuli kokeiltua ja joltakin jopa lähdettyä kesken kaiken kiitämään. Lopulta paikallisen Bundesliiga (Eintracht Frankfurt) joukkueen hierojan käsittelyssä jo muutaman viikon ajan kovempaa käsittelyä odotelleet lihakset pääsivät sellaiseen höykytykseen, että orastava jumi ei päässyt aiheuttamaan täysveristä kestojumia.

 

Syksy jatkuu tästä eteenpäin muutaman viikon vielä kotimaassa ja ensi viikolla on ohjelmassa viikon leiri Vuokatissa. Tämän jälkeen suunta on jälleen Keski-Eurooppaan, jonka aikana leireilen pari viikkoa Italian Toblachissa.

 

- Heikki

 

 

 

Livigno, elokuu 2013